Risut ja ruusut

Hei~

Minulta kysyttiin seuraavaa: “Ihan kiinnostuksen vuoksi halua kysyä millaista suomalaisen on asua Japanissa? Mitä hyviä ja huonoja puolia olet huomannut?”

Joten päätin kirjoittaa siitä tänne.

Menen nyt siis suoraan asiaan:
– Suomalaisena Japanissa asuminen on ollut itselleni ainakin tähän mennessä suhteellisen helppoa.
– Olen myös huomannut, että jollakin tasolla suomalaiset ja japanilaiset ovat todella samankaltaisia.
– Itse kun tulin tänne ensimmäisen kerran (samalla kerralla jäin asumaan), en saanut minkäänlaista kulttuurishokkia (odotan sen kylläkin iskevän, kun muutamme takaisin suomeen).

Huonoja puolia:

  •  Kesän kuumuus ja kosteus verrattuna suomeen. (Itse olemme Yamagatan prefektuurissa, joten olemme pohjoisemmassa, ja täälläkin nyt jo ollut sen 30 astetta päivisin). Kostea ilma on tukala ja ovesta ulos astuessa hikoaa todella nopeasti, vaikkei olisi edes auringossa. Tuulta ei paljoa ole, eli ilma seisoo. Hiukset ovat aivan pörröiset kosteuden(?) takia.

  •  Hiuksista puheenollen omani ovat myös aivan kamalassa kunnossa täkäläisistä shampoista jne. Hiukseni ovat siis luonnostaan todella ohuet ja suorat ja sileät/silkkiset, mutta täällä ovat muuttuneet ”muovisiksi”? En paljoa tiedä hiuksista, mutta suosittelen ottamaan suomesta mukaan luotto hiustenhoito- ja pesutuotteet.

  •  Sopivien meikkien löytö. No, tarkoitan lähinnä meikkivoiteita ja puutereita yms. Huom! Tämä ongelma varsinkin vähääkään tummaihoisemmilla tai todella vaaleaihoisilla.
    Tuotteet täällä on siis (tietenkin) tehty sopimaan aasialaisen ihotyypin, ihonvärin jne. kanssa.
    Joka tapauksessa, suosittelen tässäkin ottamaan suomesta mukaan ne omat luottomeikit jne. Ja myös ottamaan mukaan sen verran, kuin tarvitsee pärjätäkseen siihen asti, että löytää jonkun sopivan vastaavan tuotteen täältä (tai tilaa muualta tänne).

  •  Ilmastointilaitteet ja ilman kuivuus. No, kääntöpuolella sitten (varsinkin kesäisin) sisällä taloissa ja kaupoissa on todella tehokkaat ilmastointilaitteet (mitkä siis ovat myös hyvissä puolissa) ja lämpötila n. 18 astetta tai vähemmät.
    Ilma on todella kuivaa ilmastoinnin takia ja itsellä esim. lievästi atooppinen iho -ei paljon ongelmia suomessa- on todella kovilla ilman kuivuuden(?) takia.
    Lisäksi esim. joissakin junissa on niin kylmä, että sieltä saa helposti kurkun kipeäksi. Tästä syystä esim. Tokion alueella, jossa kuljetaan paljon junilla, näkee paljon naisia, joilla on mukanaan villapaita tai vastaava esim. laukussa junien varalle.

  •  Talven kylmyys ja suomenkaltaisen patteri systeemin puutos. Eli siis talvisin japanissa on KYLMÄ ja lunta ja märkää ja kaikkea muutakin ihanaa (niin kuin suomessakin). Lunta siis varsinkin täällä pohjoisemmassa, mutta ihan myös Tokiossa tulee.
    No, suomalaisena luulisi, ettei kylmä pelota. MUTTA… Suomessa meillä on koko talon lämmittävät patteri tsydeemi joka huoneessa, aye? No täällä suurimmassa osassa taloista (varsinkin vanhoissa, mutta myös uudemmissa) ei ole tätä systeemiä. Eli siis talvella sisätiloissa on todella kylmä. Tässä pitää huomioida, että talot rakennetaan perinteisesti kesän kuumuus huomioiden, eli ohuilla seinillä jne. eikä niin kuin suomessa; paksuilla seinillä ja tiivistyksillä jne.
    Taloista vain muutamassa huoneessa on yksittäiset “irtopatterit” (jos niitä sellaisiksi voi kutsua), jotka lämmittävät vain sen huoneen. Muut huoneet ovatkin sitten jäätävän kylmiä.

    Japanilaisissa taloissa onkin (yleensä) tämän takia kotatsu .

  •  Suora nk. julkkiksen status ja gaijin leima.  Mitä tällä tarkoitan, on se ainaisen tuijotuksen kohteena oleminen. Tämä johtunee siitä, että japanissa ei tosiaan ole paljoa ulkomaalaisia (gaijin), ja suurin osa ulkomaalaisista on muutenkin muita aasialaisia(esim. kiina, korea). Muihin aasialaisiin ei niinkään kiinnitetä huomiota (verrattuna esim. eurooppalaisiin, amerikkalaisiin tai afrikkalaisiin). Tälle löytyy yksinkertainen syy: Muut aasialaiset sulautuvat joten kuten muuhun massaan ja heitä on totuttu näkemään. Kuitenkin (valitettavasti joudun vetämään mukaan valkoisen ja mustan) tosiaan valkoihoiset ja tummaihoiset ovat harvinaisempi näky katukuvassa.
    Tokiossa ja tietyissä turistikohteissa näin ei tietenkään ole niinkään paljon, mutta esim. vähän enemmän maalle mentäessä tippuu ulkomaalaisten määrä lähes olemattomaan.
    Varsinkin lapset sattavat tuijottaa hyvinkin pitkään (mikä ei itseäni häiritse niinkään paljon, koska lapset ovat lapsia ja tuppaavat tuijottamaan vähän ketä vain jos erottuu vähääkään joukosta näin muutenkin).
    Jos ymmärrät japania, saatat myös huomata, että monesti ihmiset lähelläsi saattavat kommentoida jotakin sinusta ulkomaalaisena useimmiten olettaen, ettet ymmärrä japanin kieltä.
    Tästä minulla olisi taas yksi esimerkki:
    Heräsin aamulla ja huomasin harmikseni, että (pullo)vesi oli loppunut ja joutuisin siis lähtemään läheiseen 7-eleven kauppaan (nk. konbini) ostamaan sitä vettä. No vedin siinä sitten puoliunessa päivävaatteet päälle ja laahustin ovesta ulos ja kohti kauppaa.
    Kaupalle päästyäni ja ovista sisään astuttuani kokoontui kaupan myyjät kassojen nurkkaan ja alkoivat kovaan ääneen puhumaan “tuosta gaijinista” (ulkomaalaisia siis kutsutaan sanalla gaijin). Tälläiseen käytökseen olin jo suhteellisen tottunut, mutta kun lähdin siitä kassojen edestä hakemaan veden ja tulin takaisin maksaakseni.. Mitä kävikään..
    No.. siinä sitten oli n. kaksikymppiset myyjä tyttö ja poika. Tyttö otti ostokset ja samalla tämä hänen vieressään seisova myyjä alkoi kommentoimaan tytölle taas ja kerran.. yllätys yllätys, “tuosta gaijinista”. Siis aivan suoraan minun nenäni edessä kun maksoin ostostani. Luuli kiven kovaan, etten ymmärtänyt sanaakaan, koska semmoista kommenttia kuului, ettei varmasti olisi kehdannut sanoa, jos olisi tiennyt minun puhuvan japania.
    Seisoin siinä sitten naurua pidätellen, aivan puulla päähän lyötynä ja jonkin verran myös myötähäpeää tuntevana rappiona kunnes sain veteni ja puoli juoksin ulos. Siitä sitten kävelin kotiin, enkä voinut pidättää nauruani jolloin (vielä kaiken lisäksi) minut ohittaneet vanhemmat naiset katsoivat kovin kummastuneina minuun päin.
    No olihan siinä nähtävyys: Gaijin joka kantoi vettä, käveli ja vain nauroi yksinään. Mahtoivat luulla minua hulluksi.

  • Rasismi. Tästä täytyy heti sanoa, että kaikkialla maailmassa tätä tapahtuu, enkä todellakaan tahdo yleistää. Mutta. Japanissa niin kuin olettaa voi, on myös rasismia. Itse olen säästynyt suurimmaksi osaksi minkään näköisiltä rasistisilta tilanteilta, ja täytyy muutenkin sanoa, että valkoisen ulkomaalaisen kohdalla ei ole niin paljon rasismia kuin tummaihoisten ulkomaalaisten.
    No minun on vaikea muuta tästä sanoa kuin että: rasismia on (tosiaan kaikkialla maailmassa) myös täällä ja että se kannattaa muistaa mutta ei pelätä.
    Keskimäärin Japani on kuitenkin maa, jossa kulttuuriin kuuluu toisten kunnioittaminen ja kohteliaisuus.

Hyviä puolia:

  • 24h kaupat. Eli siis täällä japanissa melkeinpä joka nurkan takaa löytyy ”konbini ” (lähikauppa), joka on auki 24h. Vastaavaa systeemiä ei suomessa ole (tämä järkytti suuresti japanilaista parempaa puoltani).
    Eli jos yöllä sattuu tulemaan jostain syystä (esim. pääset töistä, lapsi kipeä tms.) tarve mennä kauppaan niin sellaista ei valitettavasti ole auki missään (suomessahan ne kaupat menevät kiinni siinä yhdeksän kymmen aikaan, jos oikein muistan).
  • Ilmastointilaitteet.  ”Mutta etkö sinä just maininnut ne huonoissa puolissa?” Juu, kyllä mainitsin, mutta tässä kohtaa otan hieman sanojani takaisin(ko/kö ?). Sillä vaikka ne kuivattavatkin ilmaa, tekevät kaupat ja talot jääkaapeiksi, aiheuttavat kesä flunssaa ja kaikkea muuta vastaavaa, koitapa elää ilman niitä! Sanon jo nyt että ei tule onnistumaan (mikäli et siis ole tottunut siihen kosteaan +30 astetta, aurinko porottaa ja ilma seisoo ilmastoon).
    Toinen tähän aiheeseen liittyvä asia on viuhkat, joita ilman en varmaan selviäisi. Niitä saa aika helposti vähän joka puolelta ja ne ovat itselle ainakin todella käteviä ”counter attack” seisovasta ilmasta selviämiseen.

  •  Kotatsu . Talvisin siis kun on kylmä ja talossa meinaa jäätyä kuoliaaksi, on todella ihana tunne juosta futonin/sängyn ja peittojen välistä n. kymmenasteisen talon läpi kotatsun peiton alle lämpöön.

  • Maskit. No niin, ”Mitkä ihmeen maskit?”. Tarkoitan siis maskeja joita EI käytetä muodin takia (eli vaan ihan perus maskit joita suomessa käyttävät yleisesti vain esim. hammaslääkärit ja kirurgit, terveysala). Maskien hyviä puolia ovat mm. että ne ehkäisevät tauteja tarttumasta/leviämästä sekä estävät ilmansaasteita, pölyjä ja siitepölyä pääsemästä hengitysteihin.

    Niitä käytetään laajasti joka puolella Aasiaa, eikä kukaan kiinnitä huomiota sinuun niiden käytön takia. Saatikka oleta bussissa, että sinulla on nyt vaikka tuberkuloosi, ja jää istumaan bussin etuosaan. Kun todellisuudessa sinulla on vain vaikea siitepöly allergia etkä voi lähteä talosta ilman vahvaa allergia lääkitystä pillereineen, nenäsuihkeineen, silmätippoineen ja maskeineen kaikkineen. Kyllä, näin on käynyt minulle muutamaan otteeseen.

    Lisäksi tähän tällainen pieni story time: Kerran kun odotin kaupan ulkopuolella ystävääni, joku minulle aivan tuntematon n. nelikymppinen mies tuli pyytämään, että ottaisin maskin pois. Miksi? Koska näytin kuulemma hullulta ja sairaalta sen kanssa, se häiritsi hänen olemistaan ja hän poti suomen kuuluisaa myötä häpeää. Olin totta puhuakseni aivan puulla päähän lyöty, ja hieman huvittunut tästä kommentista. Vastasin siihen vain, että allergian vuoksi en voisi ottaa sitä pois. Johon tämä kyseinen mies sitten totesi, että: ”Oli minullakin nuorena jotain ihottumia, mutta en hävennyt niitä niin paljoa, että olisin halunnut näyttää hullulta”, ja käveli tiehensä.  No joo, end of the story, mutta siis.

    Pointtina oli, että tällaisia momentteja ei täällä kyllä ole (eikä tulekaan) tapahtunut, sillä tyyliin joka kolmannella tai neljännellä vastaan tulijalla on maski. Ja tosiaan maskit ovat tehokas keino (kaiken muun perushygienian lisäksi) ehkäistä tautien saamista ja tautien tartuttamista muihin.

  • Asiakaspalvelu. Eli siis asiakaspalvelu on täällä suurimmaksi osaksi  erittäin hyvää, nopeaa ja tehokasta.
    Ensimmäisenä esimerkkinä voisin käyttää sitä kertaa kun olin kaupassa ja jonotin kassalle, jossa oli edessäni yksi(tai kaksi) asiakasta ja läheinen kassa vapautui. Myyjän kanssa tuli sitten puolivahingossa katse kontakti ja hän alkoi samantien huitoa kädellään että “tule tänne”. No, olin siinä sitten juuri kääntymässä ja menossa sinne, kun se samainen myyjä tuli melkein juosten luokseni, otti ostokseni ja juoksi takaisin kassalleen ja alkoi laittaa niitä ostoksia.. Seisoin siinä niin hämmentyneenä tilanteesta, etten kyennyt mitään sanomaan. Unohdin pyytää muovipussinkin. No siitä sitten kävelin helteessä tavarat sylissä takaisin asunnolle.


    Toisena esimerkkinnä tästä voisin käyttää sitä kertaa, kun kävimme apteekissa ostamassa paremmalle puoliskolle jotakin vitamiinijuotavan tapaista. Menimme normaalisti kassalle, maksoimme ja kävelimme ulos kaupasta. No yhtäkkiä kauhea haloo alkoi kuulua takaamme ja käännyimme katsomaan, että mitä nyt tapahtui ja sieltä tosiaan juoksi se myyjä ja huusi ja huitoi pysähtymään. Olin aivan varma, että parmpipuolisko oli unohtanut maksukorttinsa tai lompakkonsa, mutta ei. Myyjä oli siis hädissään jättänyt kassan toiselle, juossut suuren parkkipaikan toiselle puolelle tuodakseen meille kuitin jonka parempipuolisko oli unohtanut ottaa.. Alkoi sitten kumarrellen pyydellä anteeksi niinkuin tapoihin täällä kuuluu. Seisoin siinä suunnilleen suu auki, suomessahan kuiteista ei niinkään välitetä. Parempi puoliskonikin oli luultavasti adoptoinut suomalaisen “en minä mitään kuittia tarvitse ” tyylin, jolloin tämä tapahtui. Kun myyjä oli lähtenyt käännyin katsomaan parempaa puoliskoani ja hän vain totesi ilmeeni nähtyään, että: “Juu ihan normaalia on”.

    Se niistä esimerkeistä. Mutta tosiaan ihan perus asiakaspalvelu yleisellä tasolla  on omasta mielestäni aivan jotain muuta suomen asiakaspalveluun verrattuna.

  • Kohteliaisuus, ystävällisyys ja muiden kunnioittaminen. Japanilaiset ovat tunnettuja näistä ominaiuuksistaan, eikä näin ole todellakaan turhaan. Tämä on ehkä yksi niistä suomen ja japanin samankaltaisuuksista. Keskimäärin japanilaiset ovat siis hyvin ystävällisiä ja kohteliaita.
    Täällä arvostetaan ihmisten yksityisyyttä, eikä kyseenalaisteta esim. muodista (ainakaan julkisesti, se mitä puhutaan parhaiden ystävien tai perheen kesken suljettujen ovien takana onkin sitten aivan toinen asia). Mitä tällä taas tarkoitan on se, että muutamiin muihin maihin (missä olen ollut) verrattuna, täällä säästyy todella pitkälti tuntemattomien kommenteilta tai ylipäätään tuntemattomien kanssa puhumiselta, vaikuttaa aivan siltä kuin olisi Turkuun tullut. Okei huonot vitsit sikseen.
    Aina tämä, että muiden asioihin ei puututa, ei tietenkään ole hyvä asia. Joskus katukuvassa näkee mm. tappeluita tai jopa pahoinpitelyitä (todella harvoin ja normaalisti japanissa on todella turvallista) muuta vastaaavaa ja itselle tekee useasti pahaa vain kävellä ohi ja ajatella että ei kuulu minulle.

    Mutta niinkuin jo tuossa mainitsin, nuo seikat (kohteliaisuus, ystävällisyys, muiden kunnioittaminen) ovat varmasti vaikuttaneet japanin alhaiseen rikollisuuden määrään. Tästä esimerkkejä: Olen voinut jättää tavarani ravintolassa pöytään ja lähteä vessaan sen koommin pelkäämättä, että tavarani lähtevät kävelemään. Toinen esimerkki voisi olla että aina, kun olen unohtanut jotakin jonnekin (esim. puhelin) ja olen myöhemmin palannut etsmään sitä, se on 99% varmauudella löytynyt juuri siitä mihin sen unohdin (tai siitä läheltä).
    Poikkeuksia tietenkin on ja kannustankin tästä huolimatta olemaan varovainen ja pitämään huolen tavaroistanne.

Noniin, siinä olisi nyt muutama hyvä ja huono puoli. Tulen varmaan jatkossa täydentämään/kirjoittamaan uusia.